kaveripostaus ♥

heei!
multa on pyydetty jonkinverran kaveripostausta ja sanonki jo nyt tähän väliin et tää tulee olemaan ihan mahottomuus koska mulla on maailman parhaat kaverit ja rakastan kaikkia yhtäpaljon ♥ joten ehkä kerronki ihmisistä joitten kanssa vietän eniten aikaa?
en tee tätä mitenkään tärkeysjärjestyksessä!

Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.

Alotetaan vaikka Evestä  tää nainen on mulle kaikkikaikessa mun ihana paskapää paraskaveri ♥
Ollaan tunnettu 17.7.2009 -> eli kohta joku viitisen vuotta vaikka musta tuntuu et oltais tunnettu aina. mun tuki & turva,jolle voin kertooo kaiken ja soittaa keskellä yötä jos joku on vinossa, enkeli ja täys kusipää halutessaan. Ollaan koettu tosi paljon kaikkee yhessä kuolemasta syntymiseen, jaettu ilot & surut, kestetty se kaikki paska mikä meijän niskaan on kaadettu, ollaan oltu yhes kaikkialla ja tehty kaikkee hullua, mikä ei yleensä oo päättynyt mitenkään kovin hyvin. Saadaan aina helevetin tyhmiä ideoita, ja yleensä ollaankin pulassa niistä. Tää tyttö saa mut aina helvetin tunteelliseks, itkemään,nauramaan,suuttumaan, mut kaikesta huolimatta rakastan tätä tyttöö yli kaiken ja tuun aina rakastamaan vaikka mikä tulis väliin ♥
#ykköstyttö♥

Nora♥
Nora on kans yks mun ykkösistä, voin kertoo sille kaiken, mun tuki & turva. Ehkä maailman parasta seuraa, tän tytön kans ei tuu koskaan tylsää, sairas huumorintaju (hehehxd) hirvittävän vanha, röökimuija ja hullukissaeukko♥
Toisin sanoen ollaan tunnettu noran kans nyt joku puolisenvuotta ja vähän päälle, ollaan siis samalla luokalla (HRCA13G ♥). Ollaan tosi samankaltasia,meillä on ihan omaa läppää mitä kukaan ei ymmärrä ja saadaan tosipaljon paheksuvia katseita (hehehe). vaikka me ollaan tunnettu vasta se puolvuotta niin toi nainen tietää mut melkeimpä paremmin ku minä ite. Ollaan nykyään melkein koko ajan kahestaan ja tehään kaikkee vitun tyhmää. Norsu on vähänkö mun isosisko & rakastan sitäki hirmupaljon ♥

Sofia♥ 
Mun kultatyttö jotan nään aivan liian vähän,vaikka eihän tuo kaukana asukkaan. Ollaan niin erillaisia,mut kummiskin niin samanlaisia, meitä molempia kuvaa hyvin sana " dramaqueens" Tutustuttiin siis riparilla,mut siellä oltiin enemmän ehkä sotajalalla toisiamme kohtaan, kumpikaan ei tykänny toisistaan, mut sit monen mutkan kautta ollaan tässä tilanteessa, eikä kyllä kaduta! Ollaan riidelty aika paljon ihan turhista jutuista koska me molemmat ollaan hirvittävän äkkipikasia ja heleposti suuttuvia yksilöitä, mut tällä hetkellä tää tyttö on jotain tosi tärkeetä ♥ 

Prinsessa♥
aka jose. Ollaaan tunnettu kohta vasta 5 kuukautta, vaikka tuntuu tässäkin tapaukses et siit ois paaaaaaljon kauemmin. hihi tutustuttiin tietotekniikan tunneilla joskus ylä-asteella ko meijät pistettiin tekee yhes jotain esitelmää... XD. Meilläkin on maailman hölmöimmät inside jutut joita ei kyllä tajuta aina itekkään, pystyn kertoo joselle ihan kaiken ja se tietää ehkä eniten musta ku kukaan muu. Luotettava, tosi tärkee & rakas♥ Vaikka ei tehtäis mitään niin yleensä meillä on silti hirmuhauskaa♥ 

mulla ei ollu nyt tähän hätään yhtään parempaa kuvaa paitsi tää mis me hullut kissaeukot :* 

Pinja ♥ Anniina ♥ Jenna
Mun tytöt ♥ ylä-aste jengi & ryyppyporukka, tytöt täyttä kultaa ♥ Näitten ihanien kanssa ollaan koettu tosipaljon yhessä, kaikkee mahollisesta kaikkeen mahdottomaan, ollaan naurettu,itkettu,draamailtu,mut kaikesta ollaan selvitty hengissä.Ysin loppumisen jälkeen ei olla nähty paljoo , mut voin kertoo kaikille kaiken ja paljon muutakin, mun pienet söpöt tytöt ♥♥

Huhhu siiiinä! Tässä ei oo läheskään puolia, joten jos oot joku mun raksu ja sua ei oo tässä "listassa" niin älä huoli oot mulle silti tärkee! ♥ 
Tosiaan tää oli hirveen vaikee enkä oikeen keksiny mitää järkevää sanottavaa näistä, koska mulle on tärkeintä et ne tietää ite miten paljon ne merkkaa mulle ♥ 

Still alive !

Heivaan kaikki!
Hengissä ollaan vielä, blogin puolella on ollut nyt hiljaista, kun tässä on ollut nyt vähän kaikkea.
Työssäoppimen oli & meni,samoin joululoma ja paluu turhan tärkeään arkeen, ei siis mitään normielämää kummallisempaa.
Ajattelin kertoa teille vähän tästä viikonlopusta joka oli kyllä taas yksi niistä mitä en koskaan unoha♥
Tosiaan perjantai-ilta meni vain ollessa ja syrjäytyessä kotona, lukuunottamatta poikain piipahtamista kahvilla, minä nolo en ees osannu keittää kahvia.. Lauantaina sain kuningasidean ja lähdinkin ajelemaan kohti palokkaa ja sofi murua. Syötiin hyvää ruokaa,katottiin elokuvia ja puhuttiin syvällisiä, just sitä mitä oon kaivannu jo pidemmän aikaa, rentoo yhdessä oloo ja asioista yleistä jauhamista, itkua ja naurua, draamaa ja kaikkia mahdollisii tunteita vihasta ikävään, ai mitennii toi nainen saa mut tunteelliseks?

Ainut _melkein_ järkevä kuva meistä kauniista.

Pallokalajärvihoodz ♥

moi oon vammainen

 Tänään heräiltiin rauhassa,syötiin ja otettiin suunnaksi Palokkajärvi hoodz, varokaa heikkoa jäätä, jöö niin me tehtiin.. Otettiin kuvia,säädettiin ja naurettiin ittellemme vatsalihakset.

NIIIIN KAUNISTA

ei niin kaunista t. harakkalokkitane

Palllokalajärvihoodz 

tältä me loppupelissä näytettiin varmaan koko se aika kun me tuolla hilluttiin ja kuvailtiin :')

oli kaiken puolin mielenkiintonen viikonloppu, johon mahtu vitusti draamaa, itkuu, nauruu,hyvää ruokaa, ihania (ihana) ihminen. voi kuinka mä rakastankaan tota tyttöö ♥

♥:lla Arvon Harakka Saara

Vanhat kuvat part. 1

Tänään vanhoja kuvia selatessani tuli sen verran nostalginen olo,että ajattelin nyt nolota itteni julkisesti ja jakaa niitä tänne teidän kanssa :)
Anteeks järkyttävyyteni ja nauttikaa!

 
 

 






 



Ja tässä sitä nyt ollaan ♥

i'm here without you baby ♥

2 vuotta 24 kuukautta 730 päivää 17520 tuntia 1051200 minuuttia, 2102400 sekunttia ♥
 eli tänään(en oo ihan 100% varma,koska mulla ei oo ihan tarkkaa päivämäärää,mut päiväkirjassa lukee 23 päivä,sen jälkeen en oo ponia nähnyt) tuli tasan kaks vuotta mun Pony of my lifetime ♥ lopettamisesta. Aika on kulunut ihan hirvittävän nopeasti,mutta ikävä on vieläkin yhtä kova kuin alussa. Joten ajattelin omistaa tän postauksen

Sylvin muistolle♥
 
23.10.2011
Tänään oli mun elämän paskin päivä! Mun rakas lähti lopulliselle matkalleen taivaaseen,tästä itkusta ei meinaa tulla loppua,mulla on ihan hirmuinen ikävä sylviä,onneks sain olla sen vieres loppuun asti,niinkun joskus sille lupasin. Meidän viimeinen päivä meni just niinkun ajattelin sen menevän.
Tallille tultua menin ponin tarhaan hengailemaan,nautittiin vain toistemme seurasta. Aikani oltua otin ponin sisälle harjattavaksi ja paijattavaksi,siinä käytävällä harjaillessani ponia viimeisen kerran,murruin täysin,nyt se mun elämän hevonen lähtee sitten enkelihevoseksi,niin levollisena ja luottavaisena ettei kukaan tee sille pahaa,vaikka tuntuu pahalta tiedän et omistajan päätös oli sylville ainut ja oikea vaihtoehto, illalla ennekuin lähdettiin kotiin menin vielä hyvästelemään mun kullan,viimeisen kerran kerroin sille miten rakastan sitä ja et se tulee olee aina mun ykköstytsy,sain viimeisen kerran silittää sen karvaa,katsoa sen silmiä,niin luottavaisesti se katso, suljin karsinan oven viimeisen kerran ja käänsin sylville selkäni ja kävelin pois sydän täynnä menettämisen tuskaa.
Kiitos tästä mahtavasta vuodesta,opetusmestari & elämäni poni,lepää rauhassa sylvi ♥

siinä oli teille pätkä mun päiväkirjasta.
Sylviin tutustuin vuonna 2010 loppupuolella kun kävin Even kanssa katsomassa yhtä myytävänä olevaa suokkitammaa, ja monen mutkan kautta päädyin sitten ratsastamaan sylvillä, ja voin sanoo et en oo ikinä rakastunut yhteenkään elukkaan ensisilmäyksellä mut sylvi vei mun sydämmen heti menneessään. Poni joka ei antanut koskaan mitään ilmaiseksi ja oli ihan järkyttävä ratsastaa jos ei löytänyt oikeita nappuloita,mutta nappuloitten löytyessä sylvi toimi ajatuksen voimalla ja antoi aina 110 % itsestään.

suurimman osan ajasta hölläiltiin ja nautittiin toistemme seurasta,mentiin pitkiä maastoja,hypättiin pieniä esteitä ja tuuppailtiin.

Sylvillä menin myös elämäni ensimmäisen kerran yksin kentällä,maastossa ja taisin sylvillä hypätäkkin elämäni ensimmäisen kerran,

en olis koskaan kuvitellutkaan että siitä tarhassa möllöttävästä poninpalleroisesta olis ikinä tullut näin rakas.

 

Oon ikuisesti kiitollinen sylvin omistajalle et sain tilaisuuden tutustua näin hienoon poniin ja pitää sitä melkein kuin omaa

Lepää rauhassa rakas ja kiitos kaikesta ♥