2 vuotta 24 kuukautta 730 päivää 17520 tuntia 1051200 minuuttia, 2102400 sekunttia ♥
eli tänään(en oo ihan 100% varma,koska mulla ei oo ihan tarkkaa päivämäärää,mut päiväkirjassa lukee 23 päivä,sen jälkeen en oo ponia nähnyt) tuli tasan kaks vuotta mun Pony of my lifetime ♥ lopettamisesta. Aika on kulunut ihan hirvittävän nopeasti,mutta ikävä on vieläkin yhtä kova kuin alussa. Joten ajattelin omistaa tän postauksen
Sylvin muistolle♥
23.10.2011
Tänään oli mun elämän paskin päivä! Mun rakas lähti lopulliselle matkalleen taivaaseen,tästä itkusta ei meinaa tulla loppua,mulla on ihan hirmuinen ikävä sylviä,onneks sain olla sen vieres loppuun asti,niinkun joskus sille lupasin. Meidän viimeinen päivä meni just niinkun ajattelin sen menevän.
Tallille tultua menin ponin tarhaan hengailemaan,nautittiin vain toistemme seurasta. Aikani oltua otin ponin sisälle harjattavaksi ja paijattavaksi,siinä käytävällä harjaillessani ponia viimeisen kerran,murruin täysin,nyt se mun elämän hevonen lähtee sitten enkelihevoseksi,niin levollisena ja luottavaisena ettei kukaan tee sille pahaa,vaikka tuntuu pahalta tiedän et omistajan päätös oli sylville ainut ja oikea vaihtoehto, illalla ennekuin lähdettiin kotiin menin vielä hyvästelemään mun kullan,viimeisen kerran kerroin sille miten rakastan sitä ja et se tulee olee aina mun ykköstytsy,sain viimeisen kerran silittää sen karvaa,katsoa sen silmiä,niin luottavaisesti se katso, suljin karsinan oven viimeisen kerran ja käänsin sylville selkäni ja kävelin pois sydän täynnä menettämisen tuskaa.
Kiitos tästä mahtavasta vuodesta,opetusmestari & elämäni poni,lepää rauhassa sylvi ♥
siinä oli teille pätkä mun päiväkirjasta.
Sylviin tutustuin vuonna 2010 loppupuolella kun kävin Even kanssa katsomassa yhtä myytävänä olevaa suokkitammaa, ja monen mutkan kautta päädyin sitten ratsastamaan sylvillä, ja voin sanoo et en oo ikinä rakastunut yhteenkään elukkaan ensisilmäyksellä mut sylvi vei mun sydämmen heti menneessään. Poni joka ei antanut koskaan mitään ilmaiseksi ja oli ihan järkyttävä ratsastaa jos ei löytänyt oikeita nappuloita,mutta nappuloitten löytyessä sylvi toimi ajatuksen voimalla ja antoi aina 110 % itsestään.
suurimman osan ajasta hölläiltiin ja nautittiin toistemme seurasta,mentiin pitkiä maastoja,hypättiin pieniä esteitä ja tuuppailtiin.
Sylvillä menin myös elämäni ensimmäisen kerran yksin kentällä,maastossa ja taisin sylvillä hypätäkkin elämäni ensimmäisen kerran,
en olis koskaan kuvitellutkaan että siitä tarhassa möllöttävästä poninpalleroisesta olis ikinä tullut näin rakas.
Oon ikuisesti kiitollinen sylvin omistajalle et sain tilaisuuden tutustua näin hienoon poniin ja pitää sitä melkein kuin omaa
Lepää rauhassa rakas ja kiitos kaikesta ♥
en voi kun itkee mun itkust ei tuu loppuu jos rupeen miettiin niit kaikkii ajoittain mut se on ihana ko sää teetsen sanko jakaa t kanssa tän
VastaaPoistajaa vaan :)
Poista